Kristian X

Kristian X
Tanskan ja Islannin kuningas
Kristian X vuonna 1931
Tanskan kuningas
Valtakausi	14. toukokuuta 1912 – 20. huhtikuuta 1947
Edeltäjä	Fredrik VIII
Seuraaja	Fredrik IX
Islannin kuningas
Valtakausi	1. joulukuuta 1918 – 17. kesäkuuta 1944
Edeltäjä	Fredrik VIII
Syntynyt	26. syyskuuta 1870 Charlottenlundin linna, Kööpenhamina
Kuollut	20. huhtikuuta 1947 (76 vuotta) Amalienborgin linna, Kööpenhamina
Hautapaikka	Roskilden tuomiokirkko
Puoliso	Alexandrine Mecklenburg-Schwerin
Lapset	Fredrik IX Prinssi Knud
Koko nimi	Christian Carl Frederik Albert Alexander Friedrich Vilhelm
Suku	Glücksburg
Isä	Fredrik VIII
Äiti	Louise
Uskonto	protestantti
Nimikirjoitus

Kristian X (tansk. Christian 10., Christian Carl Frederik Albert Alexander Friedrich Vilhelm); (26. syyskuuta 1870 Charlottenlundin linna, Kööpenhamina – 20. huhtikuuta 1947 Amalienborgin linna, Kööpenhamina) oli Tanskan kuningas vuosina 1912–1947 ja Islannin kuningas Kristján X vuosina 1918–1944.^[1]

Kristian oli Tanskan kuningas Fredrik VIII:n ja kuningatar Louisen vanhin poika.^[1] Hänellä oli seitsemän sisarusta, nuoremmasta veljestä Carlista tuli Norjan kuningas Haakon VII. Hänen mottonsa oli ”Min Gud, mit land, min ære” (suom. ”Jumalani, maani, kunniani”).

Christian oli ensimmäinen Tanskan kuningashuoneen jäsen, joka sai lukion päästötodistuksen ja kirjoitti yksityisoppilaana ylioppilaaksi vuonna 1889.^[2][3] Hän sai sotilaskoulutuksen, oli luonteeltaan upseeri sekä käytti usein univormua. Hänestä tuli kuninkaallisen henkivartiokaartin päällikkö vuonna 1898 ja ylipäällikkö vuonna 1905.^[1][2]

Christianista tuli kruununprinssi isänsä tultua kuninkaaksi vuonna 1906, ja hän johti vastarintaa Tanskan Länsi-Intian (nykyisin Yhdysvaltain Neitsytsaaret) myymisestä Yhdysvalloille, mikä lopulta tapahtui vuonna 1917. ^[1]

Valtaan tullessaan vuonna 1912 Kristian X:llä oli jonkin verran vaikeuksia sopeutua parlamentaariseen demokratiaan.^[4]

Kristian X osallistui ensimmäiseen Skandinavian kuninkaiden kokoukseen ensimmäisen maailmansodan aikana Malmössä joulukuussa 1914. Kesäkuussa 1915 hän allekirjoitti uuden perustuslain, joka määräsi kaksikamarisen parlamentin sekä yhtäläisen äänioikeuden miehille ja naisille. Hän antoi myös suostumuksensa vuoden 1918 liittovaltiosäädökseen, jolla Islannista tehtiin itsenäinen kuningaskunta.^[1]

Vuonna 1920 kuningas erotti pääministeri Carl Theodor Zahlen hallituksen, kun Zahle kieltäytyi noudattamasta kuninkaan toiveita Schleswigin kysymyksessä. Kuningas nimitti oman toimitushallituksen ilman vaaleja. Seurauksena oli niin sanottu pääsiäiskriisi, kansalaislevottomuuksia ja lähes vallankumouksellinen tunnelma, mikä pakotti kuninkaan perääntymään.^[1][4]

Muutama kuukausi myöhemmin heinäkuussa 1920 hänet otettiin lämpimästi vastaan ​​Pohjois-Schleswigissä, Saksan Versailles'n rauhansopimuksessa vuonna 1919 Tanskalle luovuttamassa Schleswig-Holsteinin osassa,^[1] kun hän ratsasti alueelle valkoisella hevosellaan ja muuttui näin kansan mielissä politisoivasta hallitsijasta kansallisen yhtenäisyyden symboliksi.^[2]

Kristian X oli kenraali Mannerheimin ystävä. Mannerheimilla oli läheiset suhteet Tanskan kuningashuoneeseen keisari Aleksanteri III:n puolison Maria Fjodorovnan eli Tanskan prinsessa Dagmarin välityksellä. Nuoruudessaan Mannerheim oli palvellut Maria Fjodorovnan Chevalier-kaartissa Pietarissa.^lähde? Kristian X teki virallisen vierailun Suomeen toukokuussa 1928.^[5][6]

Saksan miehitettyä Tanskan vuonna 1940 kuninkaasta kehittyi tanskalaisia yhdistävä hahmo ja vastarinnan symboli.^[7]

Kristian X ratsasti usein Kööpenhaminan kaduilla, mikä osoitti, ettei hän ollut luopunut vaatimuksestaan ​​kansalliseen suvereniteettiin. Hän hylkäsi natsien vaatimuksen juutalaisten vastaisesta lainsäädännöstä syyskuussa 1942, mutta joutui toukokuussa 1943 tuomitsemaan tanskalaisten tekemien ammusten ja rautateiden sabotoinnin. Hänen puheensa miehitysvoimia vastaan ​​elokuussa 1943 saksalaisten ja tanskalaisten vastarintataistelijoiden välisten taistelujen puhjettua johti hänen vangitsemiseensa sodan loppuun saakka.^[1]

Kuninkaasta kerrotaan tarinaa, jonka mukaan, kun Saksa miehitti Tanskan ja natsi-Saksan hakaristilippu nostettiin Christiansborgin linnan salkoon, kuningas sanoi eräälle vanhemmalle natsikenraalille, että lippu on vedettävä salosta. Kun kenraali kieltäytyi, kuningas sanoi: ”Tanskalainen sotilas kyllä laskee sen.” Tähän saksalainen kenraali: ”Sotilas ammutaan ennen kuin hän tekee sen.” Kuningas: ”Enpä tiedä, sillä sotilas olen minä.” Kenraali määräsi tämän lauseen jälkeen, että Tanskan lippu on vedettävä salkoon ja Saksan lippu on laskettava.^[8]

Kristian X ylenkatsoi avoimesti Adolf Hitleriä. Hitlerin onnittelukirje kuninkaan 72-vuotissyntymäpäivien johdosta syyskuussa 1942 sai sähkeenä lyhyen, tavanomaisen vastauksen: ”Lausun parhaat kiitokseni. Christian Rex” (”Spreche meinen besten Dank aus” Chr. Rex), mitä Hitler piti loukkauksena ja veti pois lähettiläänsä Tanskasta. Tämä niin sanottu sähkekriisi johti Tanskan hallituksen kaatumiseen.^[8]

Prinssi Christian kihlautui 17-vuotiaan herttuatar Alexandrine von Mecklenburg-Schwerinin kanssa maaliskuussa 1897 Schwerinissä ja avioitui hänen kanssaan 26. huhtikuuta 1898 Cannesissa Villa Wendenissä.^[9] He olivat tavanneet talvella 1896–1897 Cannesissa, joka oli kuninkaallisten suosima lomailupaikka ja jossa Alexandrinen perhe omisti kyseisen huvilan.

Christianille ja Alexandrinelle syntyi kaksi lasta:

1. Fredrik IX (1899–1972), avioitui Ruotsin prinsessa Ingridin kanssa; heidän tyttärensä on Tanskan entinen kuningatar Margareeta II.
2. Prinssi Knud (1900–1976), avioitui serkkunsa, Tanskan prinsessa Caroline Mathilden (1912–1995) kanssa

Kuningas loukkaantui vakavasti kun hänen ratsunsa Jubilee heitti hänet selästään päivittäisellä ratsastuksella lokakuussa 1942. Hän ei esiintynyt tämän jälkeen enää paljon julkisuudessa. Edustustehtävät hoiti kruununprinssi Frederik. Kristian X kuoli 76-vuotiaana onnettomuuden jälkiseurauksiin huhtikuussa 1947 Amalienborgin linnassa Kööpenhaminassa.^[9][10] Hänet on haudattu Roskilden tuomiokirkkoon.

• Elefanttiritarikunta
• Dannebrogin ritarikunta
• Islannin Haukan ritarikunta (perustaja, 1921)^[11]

Lähde:^[12]

• Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekkoslovakia, 1933)^[13]
• Vapaudenristi (Viro, 1925)^[14]
• Mustan kotkan ritarikunta (Saksa, 1890)^[15]
• Unkarin kuningaskunnan ansioritarikunta (Unkari, 1940)^[16]
• Pyhimmän ilmoituksen ylin ritarikunta (Italia, 1910)^[17]
• Pyhän Olavin ritarikunta (Norja)^[18]
• Kultainen talja (Espanja, 1901)^[19]
• Kaarle III:n ritarikunta (Espanja, 1902)^[20]
• Serafiimiritarikunta (Ruotsi, 1888)^[21]
• Kuninkaallinen Kaarle XIII:n ritarikunta (Ruotsi, 1912)^[22]
• Royal Victorian Order (Yhdistynyt kuningaskunta)^[23]
• Bathin ritarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta)^[24]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kristian X Wikimedia Commonsissa

n k m Tanskan hallitsijat ja valtionpäämiehet Muinaiset (ennen 916) Olof den bryske Gnupa Sigtrygg Gnupasson Knytlingat (n. 916–1042) Hardeknud (916–948) Gorm Vanha (936–958 tai 964) Harald Sinihammas (958 tai 964 – 985) Sven Haaraparta (986–1014) Harald II (1014–1018) Knuut II Suuri (1018–1035) Knuut III Hardeknut (1035–1042) Kaunotukat (1047–1375) Maunu Hyvä (1042–1047) Estridsenit (1047–1375) Sven Estridinpoika (1047–1076) Harald Hein (1076–1080) Knuut Pyhä (1080–1086) Olavi Hunger (1086–1095) Eerik I Ejegod (1095–1103) Niilo Sveninpoika (1104–1134) Eerik II Emune (1134–1137) Eerik III Lam (1137–1146) Sven Grathe (1146–1157) Knuut Maununpoika (1146–1157) Valdemar I Suuri (1154–1182) Knuut VI (1182–1202) Valdemar II Sejr (1202–1241) Eerik IV Plovpenning (1241–1250) Abel (1250–1252) Kristoffer I (1252–1259) Eerik V Klipping (1259–1286) Eerik VI Menved (1286–1319) Kristofer II (1320–1326) Valdemar III (1326–1329) Kristofer II (1329–1332) Gerhard III Holsteinilainen (1332—1340) Johan III Holsteinilainen (1323—1340) Valdemar IV Atterdag (1340–1375) Folkungat (1376–1387) Oluf II (1376–1387) Estridsenit (1387–1439) Margareeta I (1387–1412) / Eerik XIII Pommerilainen (1389–1439) Pfalz-Neumarktit (1440–1448) Kristoffer Baijerilainen Oldenburgit Vanhempi haara (1440–1448) Kristian I (1448–1481) Hannu I (1481–1513) Kristian II (1513–1523) Fredrik I (1523–1533) Kristian III (1534–1559) Fredrik II (1559–1588) Kristian IV (1588–1648) Fredrik III (1648–1670) Kristian V (1670-1699) Fredrik IV (1699–1730) Kristian VI (1730-1746) Fredrik V (1746-1766) Kristian VII (1766–1808) Fredrik VI (1808–1839) Kristian VIII (1839–1848) Fredrik VII (1848–1863) Glücksburgit (1863–) Kristian IX (1863–1906) Fredrik VIII (1906–1912) Kristian X (1918–1944) Fredrik IX (1947–1972) Margareeta II (1972–2023) Frederik X (2023–)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Ranska BnF data Saksa Italia Israel Yhdysvallat Ruotsi Tšekki Alankomaat Henkilöt Deutsche Biographie Muut SNAC IdRef Te Papa (New Zealand)