Sykeröpiippo
Sykeröpiippo | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset |
Kladi: | Yksisirkkaiset |
Kladi: | Commelinids |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
Suku: | Piipot Luzula |
Laji: | sudetica |
Kaksiosainen nimi | |
Luzula sudetica | |
Katso myös | |
Sykeröpiippo Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Sykeröpiippo (Luzula sudetica) on monivuotinen vihviläkasvilaji piippojen suvussa.
Ulkonäkö
Sykeröpiippo kasvaa löyhästi mätästävästi 15–20 senttimetriä korkeaksi. Sen kukinto on yleensä tiivis sykeröstö, jossa on viidestä kymmeneen pallomaista lyhytperäistä sykeröä. Kehälehdet ovat mustanruskeita, samoin kotahedelmä. Sykeröpiippo risteytyy kalvaspiipon (Luzula pallescens) kanssa.[1]
Sykeröpiippo Suomessa
Suomessa sykeröpiippo on yleinen ja yksi runsaslukuisimmista piippolajeista kevätpiipon, nurmipiipon ja kalvaspiipon jälkeen. Etelä-Suomessa sykeröpiippo on harvinainen, laji puuttuu kokonaan lounais- ja länsirannikoilta. Se yleistyy noin Keski-Pohjanmaa–Pohjois-Karjala-linjan pohjoispuolella. Sykeröpiippo on aivan tavallinen koko Lapissa, esimerkiksi Utsjoella hyvinkin yleinen.[2][1] Sykeröpiipon kasvupaikkoja Suomessa ovat etelässä letot ja lähdesuot, pohjoisessa rannat, tuoreet niityt, teiden ja polkujen varret.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Sykeröpiippo Luzula sudetica) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2020: Sykeröpiipon (Luzula sudetica) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Sykeröpiippo (Luzula sudetica)
- Suomen Lajitietokeskus: Sykeröpiippo (Luzula sudetica)
|